Klo 6 soi herätyskello. What the f**k! Millonkohan olen viimeksi herännyt noin hävyttömän aikasin… Yllättävän kivuttomasti siitä sitten kuitenkin toivuin ja pääsin lähes ryömien suihkuun ja aamutoimiin.
Olin tänään siis pääsykokeissa ja kaiken kaikkiaan jäi hyvä fiilis. Oli siistiä jännittää. Siis sillä lailla perhosia vatsassa, syke vähän korkealla, kääntää koepaperi ja ottaa lyijykynä käteen (niin ja milloin on viimeksi kirjottanu rystyset valkoisena jotakin? Hyvä, että jaksaa oman nimensä kirjoittaa). Mutta niin vain siitäkin selvittiin hengissä. Ja hyvä meininki on edelleen. Mikä lopputulos sitten on, niin sen aika näyttäkööt 🙂
Ukko oli töissä normaali, joten jouduin uhrautumaan ja viettämään aikaa Helsingin keskustassa. Päätin jo aamulla, että tänään syön Burger Kingiä. Kunnon hampparia saa liian harvoin! Käyskentelin myös Stockmannilla ihastelemassa joka kerroksessa. Siellä meni helposti muutama tunti, varsinainen elämyskeskus. Muutama tärähtänyt Stocka-kuva, olkaatten hyvät:
Ihanat kipot ja kulhot! Passais mukavasti sushi-hommiin!
Niin ihania tapetteja, että teki mieli melkein ostaa pois. Etenkin toi marmorikuvioitu tossa keskellä on vaan ❤ !
Joulu onkin kohta ovella. Mielettömiä koristeita oli taas hyllykaupalla.
Kävin iltapäiväkahvilla La Torrefazzionessa ja katselin ikkunan läpi Aleksin vilskettä. Huoh, olipa taas ollut ikävä Helsinkiä. Enkä oikeesti tiedä, mikä tää mun fiksaatio Helsinkiä kohtaan on. Kai se edelleen viehkeydellään yllättää. Vaikkakin erityisesti junissa ja asemilla ihmiset rynnii ja viuhtoo sinne sun tänne, törmäilee ja juoksee. Se on edelleen ärsyttävää. Mutta se ei ole Helsingin vika.
Ukko pelasti minut vararikolta juuri, kun olin astumassa Aleksin HenkkaMaukan ovien läpi: Aika lähteä kotia kohti! Ja näin sitä ollaan jälleen kotinurkissa.
Ja herranpieksut, että tuli taas jaloille kyytiä. Kävelin varmaan puolimarathonin tänään. Suuressa kaupungissa tulee kulutettua aina kengänpohjia ihan toisella tavalla. Että sainpahan siinä sivussa jalkapäivänkin tehtyä, haha!
Huomenna palataan arkeen, ehkä hyvä niin 😉
Magganin matkassa 